lauantai 31. joulukuuta 2016

Parempaa uutta vuotta!

Tämä vuosi ei ollut se kaikista paras, vaan yksi huonoimmista aikuisiällä koetuista. Paljon mahtui toki hyvääkin, mutta vuotta varjostaa myös lapsen menetys. Koen keskenmenon edelleen niin. Aika ei ole muuttanut suhtautumistani, vaan edelleen tunnen, että olen menettänyt lapsen, jo toista kertaa. Hyvää tässä vuodessa on ollut se, että mahassani kasvaa kolmas vauva, jo 30. viikkoa.  Olen siis ollut tämän vuoden suurimmaksi osaksi raskaana, jonka pitäisi toki olla hyvä asia. Kuitenkin koko raskauden mieltäni on varjostanut keskenmenon pelko, joka muutti muotonsa kohtukuolemanpeloksi. Nyt uusimpana on vain yleinen kuolemanpelko. Vauva kuolee. Minä kuolen. Mies kuolee. Joku kuitenkin kuolee. Ihmismieli on todella kummallinen ja aivan mahdoton hallita. Yritän kuitenkin elää päivän kerrallaan positiivisin mielin. Yön kerrallaan murehdin.

Toivon kuitenkin sydämeni pohjasta kaikille ruudun sillä puolella parempaa ensi vuotta! Antakoot vuosi 2017 sen mitä 2016 on keneltäkin ottanut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti