Oksettava raskaus

Kiitollisena huomaan, että jos jatkan tämän blogin kirjoittamista, niin tämä muuttuu raskausblogiksi. Raskaus on yllättänyt minut ihan kuusi nolla, sekä hyvässä että huonossa. Tottahan toki olen lukenut raskauden epämiellyttävistäkin asioista, mutta en osannut edes aavistaa, että ihminen voi oksentaa näin paljon! Missä on se viaton aamupahoinvointi? Minulla on päiviä, että juuri mikään ei pysy sisällä, tänään on taas sellainen. Oikeastaan niitä on useammin kuin "hyviä" päiviä. Vauva oksettaa minua eniten aamuisin ja iltaisin, mutta koko päivä menee helposti huonovointisena. Aamuisin saan syödä monta aamupalaa, yleensä kolmas alkaa pysymään sisällä. Nyt uutuutena on se, että mikään iltapala ei tahdo pysyä sisällä. Lopulta väsyn yrittämiseen ja painelen heikkokuntoisena nukkumaan ja aamulla olo on vielä heikompi. Mutta! Vaikka tämä ei ole millään lailla fyysisesti miellyttävää, niin olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan kantaa elävää pienokaista sisälläni! Seisoisin vaikka koko yhdeksän kuukautta päälläni, jos vauva niin vaatisi. Onneksi minulla on paras työpaikka ja tsemppaavat työkaverit. Tänäänkin nukuin kahdet päiväunet työpaikan keittiön nurkassa, jotta ruoka pysyi sisällä edes hetken :D

Kiitollisena ja onnellisena otan peiton, tyynyn ja ämpärin kainaloon ja menen nukkumaan.

Toivonkipinä

Uskaltaisiko sitä alkaa jo hengittämään? Kolmetoista viikkoa on täynnä ja keskiviikkona sain nähdä pienen ihmisen alun mahassani. Sydän löi kiivaasti ja kaikki oli muutenkin kunnossa. Silti alituinen pelko kalvaa sisimmässä. On yritettävä elää päivä kerrallaan ja puhallettava tulta toivonkipinään.

Mieheni pelkää varmasti yhtä paljon kuin minä. Lääkärin monitorista katsellessamme pientä ihmettä mies istui seipään nielleenä vieressäni. Olisin nauranut, jos en olisi itkenyt. Tuntuu oudolta, että mahassani kasvaa ihan oikea vauvan alku. Se on oikeastaan hyvän outo tunne ja siihen takerrun.