Sekaisin

Ovistesteri ei havainnut minulla tämän kierron aikana mitään. Raastaa hermoja, kun keskenmeno sekoittaa minulla kierron niin pitkäksi aikaa. Tänään on kierron 34. päivä eikä kuukautisista ole tietoakaan. Torstaina jo luulin niiden alkavan, kun vatsaa koski todella kovin ja muitakin oireita oli, mutta eivät alkaneetkaan. Välillä on vaikeaa olla positiivinen kun kroppa on niin sekaisin. Mutta eiköhän tämä tästä...

Vuoden rankin päivä

Eilinen päivä oli tosiaankin aika rankka. Tämän tästä ajatukset karkasivat siihen, että minulla on kaksi kuollutta lasta, joiden kanssa en koskaan pääse viettämään äitienpäivää. Oman lisänsä äitienpäivään toi se, että sisareni odottaa esikoistaan ja hänen suloinen vatsakumpunsa muistuttaa herkästi siitä, mitä minulla ei ole. (Lasketutaikamme olisivat olleet melkein samaan aikaan.) Osaan kyllä iloita siskon puolesta ja odotan kovasti uutta tädin titteliä, mutta ei käy kieltäminen, että mielelläni olisin samassa tilassa edelleen. Toivon kuitenkin sydämeni pohjasta, että kaikki menee hyvin ja pääsen hoivaamaan sitten hänen pikkuistaan <3

Päivän kruunasi itkuinen ilta ja olisin kovasti ollut sylin tarpeessa. Mieheni oli 16h töissä, lähti su klo 13 ja saapui ma-aamulla klo 06, joten nukahtamisesta ei meinannut tulla mitään. Yksin omien ajatusten kanssa on ehkäpä kaikista rankinta. Jotenkin suruun aina helpottaa toisen ihmisen läheisyys, muistaa että asiat ovat kuitenkin aika hyvin. Silloin kun keskenmeno oli juuri tapahtunut ja olin sairaslomalla, muistan parhaiten sen, kuinka kovasti sitä kaipasi muita ihmisiä. Töihin paluu ja normaali arki helpottivat kovasti.

"Hyvää" lapsettomien lauantaita!

Voiko kornimmin enää toivottaa? Mutta totta se on, tänään vietetään lapsettomien lauantaita. Päivän tarkoitus on muistuttaa, että vanhemmuus ei ole itsestään selvyys. Toivon sydämeni pohjasta minulle ja kaikille teille lukijoille, että ensi vuonna meidän ei tarvitse enää viettää lapsettomien lauantaita vaan seuraavan päivän äitienpäivää. Jaksamista, huominen voi koetella! Yritetään silti olla onnellisia äideistämme vaikka emme voi olla onnellisia äitiydestämme <3

Ensimmäinen ovistesti

Marssin tänään työpäivän päätteeksi apteekkiin ja ostin elämäni ensimmäisen ovulaatiotestin. Lääkäri on aiemmin sanonut minulle, että ovuloimista tutkitaan ensimmäisten joukossa, jos hakeutuu lapsettomuustutkimuksiin. Niimpä ajattelin, että on edullisempaa tutkailla tätä asiaa ensin kotona.

Laskennallisesti ovuloisin näinä päivinä ja tein testin täynnä uskoa tulevaan. Ja kun se ei havainnutkaan ovulaatiota, oli tunne melkein sama kuin negatiivisen raskaustestin jälkeen. Testaan vielä muutamana päivänä ja säästän loput testit ensi kiertoon.

Sattui se perinteinenkin, että apteekki oli täynnä tuttuja ja siinä sitten seisoin jonossa ovistesti kourassa varpaita tuijottelemassa.