Siinä he nukkuivat, kaksi kuollutta lastani.
En tiedä miksi koin tuollaisen tunteen ja niin kovin voimakkaana, mutta jostain se vain tuli mieleeni. Sama tunne valtasi minut nytkin, kun tuon kuvan etsin kamerasta tänne blogiin.
maanantai 25. huhtikuuta 2016
Suru tuli puskasta
Olimme viime viikolla reissussa, oli ihanaa päästä vähäksi aikaa pois kotoa ja unohtaa kaikki surut ja murheet hetkeksi. Reissu oli kaikin puolin ihana ja nautin joka sekunnista! Yhden kerran surun koura nappasi minua niskasta ja silloin sain tehdä töitä, jotta sain kyyneleet pidettyä kurissa. Olimme kävelyllä puistossa, jossa oli tehty ihanat kukka-asetelmat vanhoihin lasten sänkyihin.
Siinä he nukkuivat, kaksi kuollutta lastani.
En tiedä miksi koin tuollaisen tunteen ja niin kovin voimakkaana, mutta jostain se vain tuli mieleeni. Sama tunne valtasi minut nytkin, kun tuon kuvan etsin kamerasta tänne blogiin.
Siinä he nukkuivat, kaksi kuollutta lastani.
En tiedä miksi koin tuollaisen tunteen ja niin kovin voimakkaana, mutta jostain se vain tuli mieleeni. Sama tunne valtasi minut nytkin, kun tuon kuvan etsin kamerasta tänne blogiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaunis kuva. Onko Keukenhoffista? Siellä ainakin viime vuonna oli tuollaiset ja vaikken ollut silloin vielä keskenmenoa kokenut niin heti noista tuli mieleen lapsen kuolema tai lapsettomuuden suru.
VastaaPoistaJuu, sieltäpä kuva on otettu. Liekö asetelman tekijällä ollut samantyylisiä ajatuksia? :(
Poista