Mistä keskenmenon kokenut voi saada apua? Olen tullut siihen tulokseen, että ei oikein mistään. Paitsi netistä. Netti on pullollaan saman kokeneita. Miksi keskenmeno tulee silti yllätyksenä vaikka meitä on maapallo ihan täynnä? Saman tuskan kanssa eläviä. Miten meitä kukaan osaisi auttaa, kun emme osaa auttaa itseämme. Meillä ei ole voimia auttaa toisiamme ja kenelläkään muulla ei tunnu olevan halua siihen. Vai uskallusta?
Niimpä päätin aloittaa blogin...
Hei,
VastaaPoistaLöysin blogisi tänään ja ajattelin heti, että pakko kommentoida.
Olen itse saanut kolme perättäistä keskenmenoa, ensimmäisen syksyllä 2014, toisen tammikuussa 2015 ja kolmannen toukokuussa 2015. Maailma oli musta, pimeä ja täysin toivoton koko viime kesän. Tuntui, että elin painajaisessa, jota kukaan ei voinut ymmärtää. Aloitin blogin.
Alkusyksy 2015 tutkittiin, ei löytynyt syytä keskenmenoille. Olin valmis luovuttamaan, mutta mies ei. Päätimme yrittää vielä kerran.
Tänään olen raskaana neljättä kertaa rv 24+3 ja jos kaikki hyvin menee, ihmepoikamme syntyy heinäkuun lopussa.
Tervetuloa lukemaan erityisesti niitä vanhoja tekstejä osoitteeseen keskenaan.blogspot.fi.
Toivoa on, vielä useammankin menetyksen jälkeen. <3
Kiitos kannustavasta kommentistasi! Olen todella pahoillani teitä kohdanneesta surusta, en voi edes kuvitella mitä olette joutuneet käymään läpi ja kuitenkin voin aavistaa. Onnea todella paljon pikkuisen johdosta, 24+3 on upea "saavutus"! <3 Tulen ehdottomasti blogivierailulle!
VastaaPoistaHei! Löysin blogisi vasta tänään ja Alanan tavoin mun on pakko heti kommentoida. Tiedän mitä käyt läpi. Olen kokenut kolme keskenmenoa ja ihan samoin kuten Alanalla, niin syytä ei ole koskaan löytynyt. Epätoivo oli jo iskenyt ja toivo menetetty kunnes tuli neljäs raskaus. Nyt mennään jo raskausviikolla 34 ja loppu alkaa olemaan lähellä! Edelleen mitä vain voi tapahtua, mutta näin hyvältä ei ole koskaan näyttänyt. Haluan sanoa, että älä menetä toivoa. Se tekee kipeää. Se sattuu ihan sairaati, mutta yrittäkää uskoa, että toivoa on. Jään seuraamaan matkaanne ja toivon, että tekin vielä onnistutte! Uskon niin!!!
VastaaPoistaPaljon voimia <3
-Rinde
Tällaisia kokemuksia on aina helpottavaa kuulla! Onnea oikein paljon, viikko 34 on todellakin "saavutus"!
Poista